Leikkausoperaatio

Ollut vaihteeksi pitkä tauko kirjoittelussa, mutta nyt on muutto takana ja olen nykyään herttoniemeläinen. Ensimmäisen asumisviikon aikana kärsin ilman nettiä ja seinät meinasivat kaatua päälle (lievästi riippuvainen kröhöms..), nyt on jo parempi olla. Talon vierestä alkaa metsä ja näkymät ovat aika huikeat. Miinuksena sitten tietty kulkuyhteydet, sitä kun on tottunut siihen, että voi ryömiä Kalliosta kotiin. 

Näitä maisemia ihailen aina tupakalla käydessäni. Lempparimestani tällä hetkellä,varsinkin silloin kun aurinko on juuri laskemassa :)

Tänään kampaajakaverini Elina piti tukkapäivää ja fiksasi halvalla hinnalla frendien hiukset kuntoon. Elina on ainoa, jolle voin uskoa kaikki hiustenlyhenemiseen liittyvät asiat, sillä tuntemattomille kampaajille en vain kehtaa suoraan sanoa, jos en pidä lopputuloksesta. Tänäänkään ei tarvinnut pettyä, vaikka mulla ei mitään tiettyä mallia ollutkaan toivottuna, Ellu näki mikä sopii mulle ja lähdin varsin tyytyväisenä asiakkaana!

Tukkatilanne ennen saksimista. Odotellessa kerkesi hyvin käyttää ajan hyödyksi ja leikkiä lelumiekalla.

 Kämppikseni Ilona <3! Unohtamatta tietenkään ylhäällä näkyvää Christina-julistetta, jonka olisin mielelläni ottanut mukaan kotiin.

 Bongasin Elinan työpaikalta elämääni sopivan moton, lämmitti mieltä.

Viime saksimiskerrasta on aikaa jo reippaasti yli vuosi ja tukka olikin kärsineen oloinen ja näköinen. Toivoin melko rikottua linjaa, ettei lopputulos ole liian "siisti". Jos hiusmalli on liian skarppi, niin se ei tunnu yhtään omalta. Muuten annoin vapaat kädet ja lopputulos on seuraavanlainen:

Eli pituutta lähti ja ollaan enemmän polkkafiiliksillä! Lähipäivinä ajattelin myös itse värjää vielä tummemmaksi pääkarvat, nykyinen väri astetta liian pliisu omaan makuuni. 

Olipa nyt taas ihan liian neitimäinen postaus, seuraavalla kerralla jotain muuta sitten!

Karaoketähdet

Karaoken vetäjällä oli selkeästi jotain meitä vastaan, monta ihanaa biisiä jäi laulamatta kuten Bootylicious ja I Want It That Way :(

Pimeä tie, mukavaa matkaa

Syksy on taas ja herää heti halu pukeutua pehmeästi ja lämpimästi. Jostain syystä yhdistän harmaan värin pehmeyteen ja huomaan suosivani sitä erityisesti syksyisin. Kuitenkin parasta tässä vuodenajassa on keitot!! Tänään väsäsin kanakeittoa ja olin tyytyväinen. 

Vihdoin ja viimein uusi koti on löytynyt ja lokakuun alusta minusta tulee Herttoniemen asukki. Toivottavasti siellä voisi kotiutua hitusen pidempään, tiuhaan tahtiin muuttaminen stressaa. Lokakuun jälkeen lopetan myöskin monen vuoden urani videovuokraamossa, jännä nähdä mitä työrintamalla seuraavaksi tapahtuu :)

Valoa ja voimia kaikille syksyyn <3

Todistusaineistoa

Meri halusi saada kuvan uudesta tukasta, sillä ei muuten usko minun ruskeatukkaisuuteeni:

Huom! Dinokorvikset!! <3

Kirjekuoresta hattu

Fuksiaisten takia olin tänään heikossa hapessa, Kaisa tarjosi darramehun Majavassa.

Tukkaparaati

Olen aika tunnettu siitä, että hiustenvärini vaihtuu lähes yhtä tiuhaan tahtiin kuin sukkanikin. Muhun on iskostunut joku omituinen kyllästymisrefleksi ja tukka joutuu kärsimään aina noin 2-5kk välein. Kaikista kotoisimmaksi tunnen oloni pinkissä ja blondissa, niitä on jo liputettu teinistä lähtien. Ensimmäistä kertaa värjäsin hiukset jo ala-asteella ja loppua ei näy.Teidän iloksi kokoan tähän pientä läpileikkausta mitä kaikkea ihanaa ja kamalaa on vuosien varrella ollutkaan tukkarintamallani!

Pinkki tukka oli se selkein tavaramerkkini teininä, yleensä se oli tuollainen lyhyehköksi kynitty malli.

Sitten sitä kynittiin lisää, jolloin oli takaponnari, otsis ja sivulärpäkkeet :D Kulmakarvojen sheivaaminen oli myös kova juttu.

Lukion alussa halusin näyttää My Little Ponylta.

 Sitten ponitukka lähti pois ja kasvattelin omia hiuksia takaisin. Erittäin rekkalespo. Kasvatin myös viimein kulmat takaisin!

18-vuotiaana yritin hetken näyttää aikuiselta, sitä ei kestänyt kovinkaan kauan.

  Lukion jälkeen hopeshampoo vietteli minut, tosin toi tukkamalli on aikas kiva :) 

Eräs epäonninen kampaajareissu toi tälläisen lopputuloksen, sen jälkeen en ole enää ikinä värjännyt hiuksiani kampaajalla. Tämä ei siis todellakaan ollut se mitä olin hakemassa :D

Vuonna 2011 kokeilin kätevää festaritukkaa (suihkun minimoimisen kannalta). Muutenkin tuo oranssi on ollut yksi lemppareista.

Tätä kuvaa varten tein anonyymi-ystävästäni Meristä edustuskelpoisen <3

Shokkivärien ongelmana tuppaa olemaan lyhytkestoisuus ja sitten ne haalistuu usein mitääsanomattomiksi.

Eli vaihteeksi olen tilanteessa, kun väri on haalistunut saastaisen rumaksi ja pitäisi taas pähkäillä, että mitä väriä seuraavaksi laitetaan. Ehdotuksia?

PS. edellinen merkintäni oli vissiin aiheeton, ei täällä oikeasti mitkään runkkarit käy. Olen liian helposti höynäytettävissä :(

Hei kaikki runkkarit!

Sain selville, että tällä viikolla suurin osa blogini urkkijoista tulee jonkun pornosivuston kautta. En todellakaan halua tietää miten ja miksi, mutta pahoittelen jos blogini ei tarjonnutkaan ihanteellista masturbointimateriaalia mieltymyksiisi.

I bless the rains down in Africa

Uusi koulu aloitettu ja muutenkin uusia vaiheita elämässä, kaikki on aika jännää ollut lähiaikoina. Kohta pikkuhiljaa pitäisi myös etsiä uutta työpaikkaa ja uutta kotia, eli todellakin isoja muutoksia edessä! Mutta onneksi ei ahdista, ainakaan vielä, tosin koulusta on jo tullut vino pino tehtäviä.

 

Eilen oli lempipuuhaani, eli kaljan maistelua. Pidettiin meillä etkot ja loppuillasta oli tarkoitus mennä pelaamaan Mascottiin lautapelejä. No,se ja monet muut baarit olivat tietysti täynnä, päädyimme niinkin kauas kuin Las Vegasiin. Tänään oli ihan pakko perua hulinat, onneksi Sirpakin perui tuparinsa, niin voi keskittyä pelkästään makoiluun ja mässäilyyn.

 Vihamielinen teksti löydetty baarista,nosti hymyn huulille.

Krapulapäivän pelastaja, hyvinkin epäilyttävän näköinen ärrä limujää. (HUOM LIMUJÄÄ, IHA ERI KU MEHUJÄÄ)

Hevonen on häst, Rööperi on fest!

Eilen oli ihana kesäpäivä ja eilen oli myös ihana Rööperifest. Tapahtuma on siis Punavuoressa järjestettävä kyläjuhla, jossa on musiikkia, myyntikojuja, hyvää ruokaa ja iloinen tunnelma. Saavuin ajoissa paikalle kuuntelemaan räppimummo Eilaa. 

Ira halusi lähinnä makoilla kaduilla. Olin vähän kade. 

Suosikkikojuksi muodostui (taas) Albertin herkku, joka jakeli vaikka mitä maistiaisia. Mutta oli siellä hattujakin! Hurmaava hattukävely oli myös saapunut paikalle ja kojulla sai sovittaa hattuja ja etsiä itsellensä sopivaa tyyliä.

Sonja kuolaa näitä.

Itse olin myös sonnustautunut omatekemään hattuuni, tosin hieman harmittaa että se on hieman liian iso päähäni. Sitten se pyörii päässä ja tuulisella säällä pitää olla kovin varovainen. Vietin päivän rupatellen tuttujen kanssa Punavuoren Putiikin edessä ja ilta huipentui......Riki Sorsaan. Katsoin puoli biisiä ja tulkitsemisen siirappilevelit olivat jo niin korkealla,että oli pakko luovuttaa. Mutta muu yleisö näytti tykkäävän, jee. Sorsan jälkeen olisi ollut vielä toritanssit, mutta hipsin kuitenkin kotiin. Oli kuitenkin ihana päivä, kiitos Hannalle ja Tyralle, kun jaksatte järkkää näitä! 

 Hattua lähempää, tosin sivussa olevat ruusut eivät näy kunnolla.

 Ira poseeraa, such a Madonna! 

 Tapahtuman virallinen paita.

Piraattipuolue on myös reggae okei- fiiliksissä.

MDNA Helsinki

Sunnuntaina oltiin työkaverini Lindan kanssa katsomassa Madonnan keikkaa! Vähän liian optimistisia oltiin neidon aloitusajan suhteen, kun keikka alkoihin 1,5h tuntia myöhässä. Viihdytettiin itseämme sen aikaa anniskelualueella 6 euron bisseillä. 

Pullonkerääjillä oli juh-lat!

Vihdoin ja viimein Madonnakin uskalsi tulla lavalle. Showhun oli panostettu paljon, biisit jäivät hieman taka-alalle. Todettiin olevamme Lindan kanssa liian kääpiöitä nähdäksemme lavalle, joten tyydyttiin tuijottamaan screeniltä keikkaa. Aluksi tuli kovasti uusia biisejä, jotka oli meille tuntemattomampia, mutta loppua kohden tuli vanhojen biisien hittikimara. Kaljasta johtuneen jatkuvan röökihimon hoidin tupakoimalla bajamajassa, stadion kun oli olevinaan savuton. 

 Todistusaineistoa epäluuloisille: Linda tosiaan joi bisseä!

Kuva lavasta ennen keikkaa, keikan aikana otetut kuvat ovat hieman...epäselviä! 

Ehdottomasti keikan kovimmat biisit oli Human nature ja Justify my love. Like a virginista oli tehty outo slovarisovitus. Ja näkyi siellä se pyllykin! Kyllä se Madde jaksaa riehua vieläkin kuin teini, lisäksi sen sääret olivat yhtä paksut kuin mun käsivarret.

Lähdettiin hieman ennen keikan loppumista, jotta vältyttäisiin suurimmilta ruuhkilta ja jatkettiin ruokatauon jälkeen vielä hetkeksi yöhön.

Matkakertomuksia; Puola & Berliini

Puola oli ehdottomasti reissumaista se, joka teki suurimman vaikutuksen. Ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita, vaikka englantia eivät kaikki puhuneetkaan. Maassa näkyi selkeästi katolisuus ja vanhoillisuus, mutta ääripäänä myös ne kreisibilettäjät ja klubielämä, joka kesti läpi yön. Ensiksi saavuimme Krakovaan, joka oli tietty turistirysä, mutta vanha kaupunki oli oikein tunnelmallinen. 

Krakovassa piipahdettiin myös Auschwitzissa pakettimatkan kera, matkan järjestänä Krakville :D Sieltä minulla ei ole kamerassa kuvia, olisivat olleet ehkä liian synkkää katseltavaa. Krakovan vodkan täytteisistä illoista siirryimme Poznaniin. Tosin vodkajuopottelu jatkui sielläkin :D Poznan ei ollut niin turistirysä ja englantia puhuvat ihmiset vähenivät entisestään. Siellä ei hirveästi katseltu nähtävyyksiä, kerättiin akkuja Berliiniä varten. Poznanissa meidän hostellin pitäjällä oli tatuoituna käteen COCAINE. Mutta se hostelli oli kyllä kaikista tasokkain koko matkan aikana, oikein siisti!

Poznanin juna-asemalla tutustuin ensimmäistä kertaa elämässäni KFC-lafkan herkkuihin ja vei kyllä kielen mennessään. Asemalla oli monta junaa useita tunteja myöhässä, mutta onneksi meidän juna ei myöhästynyt kuin vain pienen tovin. Junamatkalla Berliiniin samassa kopissa istui röyhkeä eläkeläispariskunta, ilman niitä monen tunnin junareissu olisi ollut astetta mukavampi. 

Berliinissä hostellimme sijaitsi itäpuolella, mikä oli aivan täydellistä, sillä idässä on se parempi ja boheemimpi tunnelma. Minulla oli myös kesäromanssi: frozen yogurt. Saa sitä kuulemma Suomestakin, mutta en usko sen olevan yhtä hyvää. Frankin kesäromanssi taisi olla ne 50 sentin pilsneripullot, mitä lähikiskoilta sai :D

Berliini oli SUURI ja ihana, sille pitäisi varata kyllä aivan yksittäinen matkansa. Parin viikon reissaamisen jälkeen ei jaksanut enää ihan samalla tasolla kierrellä siellä sun täällä ja vikat päivät menikin lähinnä puistossa makaamiseen. Museoissakaan ei ravattu, Checkpoint Charlie ja East-side Gallery taisi olla ainoita kunnon nähtävyyksiä, mitä käytiin katsomassa. Niin ja eläintarha, siellä tuo ihana läskisammakkokin oli! East-side Galleryn vieressä oli pitkä silta, jossa iltaisin soitti pikkubändejä ja useimmilla oli myydä myös omakustannelevyä. Kerran kun kuljettiin sen sillan läpi niin kolme eri bändiä oli soittamassa siinä. Huomasin sillan läheisyydessä levy-yhtiön, liekö sillä osuutta musisoinnin paikkavalinnalle. Ensi kerralla aion kuitenkin ehdottomasti käydä currywurst-museossa, se oli nimittäin aika herkkua :)

Tadaa, matkakertomukset ohi, oli ihana reissu!